2014 vol. 2

Vuosi on päässyt pyörähtämään alkuun.. Eipä voi sanoa, että perinteisesti. Lumi loistaa edelleen poissaolollaan……

Loppiaisviikonloppuna tuli avattua tämän vuoden pyöräilykausi. En muista, että jo tässä vaiheessa olisi koskaan ollut ajettuna toista sataa kilometriä. Lauantain lenkki oli sitä normaalia ”tappelua” typeryyttä vastaan Pyöräilyä ei meinannut saada rennoksi ja poluilla ajotaidon tuntui kadottaneen tyystin. Sitten äkkiä, noin 40 km kohdilla ajo vain alkoi tuntua siltä, miltä pitääkin ja alkoi taas hymyilyttää. Loppiaismaanantaina tuo helppous löytyi neljän kilometrin jälkeen. Siitä eteenpäin oli sellainen Matti Heikkisen ”pölhö päivä” (ilman lopun oksentamista!). Kylläs tiedätte… Teki mitä teki, tuskin edes hengästyy. Matkan varrelle sattuneet pari mäkeäkin meni ”isolla rieskalla” heittämällä ylös. Kyllä pyöräily oli kivaa!!!

Samalla on tullut koeajeltua pari uutta varustetta.

 

 

 Shimano SH-MT91

 

Uudet Simanon ajokengät tuntuvat varsin hyviltä. Eipä jalat enää ole palelleet, vaikka ei vielä ole pakkasissa päässyt kokeilemaankaan. Mutta jollain lailla jo näen itseni, ”vaelluskenkieni” kanssa Pöyrisjärven seuduilla, ensi kesänä….

Toinen liittyy näkemiseen.

 

SolarStorm X2

Joulupukki toi uutta lamppua. Voisi oikeastaan sanoa, että nyt koko/teho/paino alkaa saavuttaa lampuissa sellaisen tason, että…että… Voi vaan peukuttaa. Vielä kun akutkin kehittyisivät samaa vauhtia….

2014

Tässä on taas ollut aikaa mietiskellä tulevaa vuotta. Sen verran motivaatiotakin liikkumiseen on hankittu, että varasin majoituksen Tahkolta ja Syötteeltä. Vielä kun uskaltaisi ilmoittautua…. Ja mille matkalle… Vai jättäisikö pyörän ”vahingossa” kotiin ja tulisi tapahtumapaikalle ”turistina”. Ottaisi rennosti ja menisi reitin varteen huutelemaan asiattomuuksia. Kuulostaa sekin varsin hyvältä vaihtoehdolta… Ja tietysti siinä sivussa nauttisi laihdutusjuomaa… Nyt taisi mennä vähän sisäpiirin vitsin puolelle. Yritetäänpä vähän avata. Vaimon kanssa katseltiin eräänä iltana televisiota ja kun kolmannen kerran tuli mainos ”Konjakki” nimisistä laihdutuspillereistä, mekin päätimme aloittaa heti ”laihiksen”. Kun siihen hätään ei ollut pillereitä tarjolla, haettiin lääkettä kaapista nestemäisenä. Näin helposti sitä sai joulun aikana kertyneet kilot kyytiä…. Ja tuli ihan hyvä mielikin… Tulee vielä mieleen juttu ”koskenkorva-dieetistä”, mutta antaa nyt olla… En viitsi saattaa jotakuta tipatonta viettävää kiusaukseen…

 

Pari laihdutusvalmistetta....

 

Motivaatio on kyllä majoitusvarausten jälkeen ollut nousussa. Olen herätellyt taas, jo viime vuodesta tuttua ”Paavo Nurmiharjoittelua” ja kävelyä töihin, 2,5 tuntia/sivu. Siinäkin oli tietysti hyvä aloitus: Satoi vettä koko matkan. Mutta mitäpä se nykyisellä core-tex kaudella sitten haittaakaan.

Myös spinning on kutsunut ja pari päivää sitten perjantaina tuli vedettyä kovin 1h 45min siinä lajissa. Piti jo pari kertaa ”vannoa” Kinahmin nimeen, ettei olisi luovuttanut. No… Vielä olisi ollut varaa kiristää El Grandella tai ylivertaisella Syötteellä. Tarkoitus olisi yrittää käydä tämä kevät aktiivisemmin polkemassa ja katsoa, onko siitä jotain hyötyä. Tuskin haittaakaan…

Samoin tämän kesän suunnitelmiin kuuluu mahduttaa tai elvyttää vanha rakkaus. Inkkarilla melonta. Sekä vaimo, että minä tunnumme taas kaipaavan kivoja erämaajokia ja helppoja koskipaikkoja…… Jos joku haluaa lähteä ”viemään” meitä esim. laskemaan Vaikkojokea Kaaville, voi yrittää houkutella….

”Let's be careful out there”

Jotkut ehkä muistavat tuon, Hill Street Bluesin ylikonstaapelin lauseen aamun käskynjaon lopuksi. Tähän kevyenä aasinsiltana voisi kertoa paikallisessa lehdessä olleen yleisönosasto kirjoituksen.

 

Mistähän johtuu, että heti alkoi syyttävä sormi osoitella minua??? Jouduin kuitenkin toteamaan, etten voi olla minä, koska lamppuni valaisee tietä VAIN 300 metriä……

Kaksi viivaa alle....

Näyttää olevan yleisenä tapana tehdä näin vuodenvaihteessa pientä tilinpäätöstä. Miettiä mennyttä ja suunnitella tulevaa. Heittäydytäänpä tähän leikkiin mukaan….

2013

Mistään liikkumisieni kokonaismääristä ei oikein ole kovin tarkkoja lukuja esittää. En nyt niin ”mittarin” kanssa ole aina ollut matkassa. Maastopyörällä tuli oltua liikkeellä noin 440 tuntia. Tässä luvussa on kylläkin jo myös taukoja, eli voisi puhua ”brutosta”. Hiihdeltyä tuli ”muutama sata” kilometriä, lumikenkäiltyä ja metsässä käveltyä koirien kanssa ”muutama sata” kilometriä. Niin ja keväällä kilpurillakin ajelin n. 10 tuntia hallissa. Siinäpä ne vuoden liikunnat ovat pääpiirteittäin. Harjoittelustahan ei oikein voi tällainen PK-narkkari puhua…..

Missäs sitä sitten tuli oltua…

Tour de Tampere (80 km)

Korso marathon (60 km)

Jukolan viesti (13 km)

Tahko MTB (60 km)

Syöte MTB (60 km)

Tähtisadeajot (60 km)

Haanja MTB (100 km)

Mammuttimarssi (146 km)

Kaikista näistä tapahtumista on jo jotain täällä blogissa kirjoiteltu, etten ala niitä sen kummemmin käymään läpi.

2014

Nytpä tuleekin sitten vaikeampaa pohdiskeltavaa… Pitäisi pystyä päättämään onko kilpailija, kuntoileva kilpailija, kilpaileva kuntoilija vai kuntoilija. Tätä on tullut pohdittua pitkään loppuvuodesta. Pari valaisevaa esimerkkiä….

Aikoinaan lehtimies, valmentaja ja tanssittaja Jouko ”Jokkeri” Elevaara, tuo Suomalaisen kestävyysjuoksun takapiru 80-luvulta, määritteli urheilijan näin: ”Kun lenkkipolulla saat kiinni 38 numeron perän, ahdettuna 34 numeron trikoisiin, urheilijan on pakko mennä ohi.”   Tämä tuo vastauksen, etten nyt ihan täysverinen urheilijakaan ole.

70-luvun lopun Jurva-Muu Maailma ampumahiihtoviestien valmentajavelho Yrjö ”Ylli” Kotala taas määritteli urheilijan aikoinaan näin: ”Urheilijalla täytyy olla sellainen luonne, että jos pimeänä marraskuisena iltana vastaantuleva rekka-auto lennättää ”napollisen” lumisohjoa päin naamaa, häntä vain hymyilyttää.”   No tämä tuli muutama vuosi sitten kokeiltua…. Keväällä puolisulalla öljysoratiellä takaa tuleva turverekka yritti ottaa ohjaustangon päästä tupen ja lennätti jääsohjoa kohti. Tästä hämmästyneenä väistäessäni vielä horjahdin ojaan. Sieltä ylös kömpiessäni ja suolaista, turpeella maustettua sohjoa suusta syljeskellessäni, en oikein tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Eli tämäkään ei oikein antanut vastausta kysymykseen….

Kilpailija?? Ei missään nimessä. Ei enää niin kiinnosta harjoitella. Pidän enemmän itseäni ”vaeltelu” maastopyöräilijänä, jota ei enää harjoittelu, sanan varsinaisessa merkityksessä, kiinnosta.

Kuntoilija?? Ei oikein osu tämäkään. Kuljen kuitenkin kilpailunomaisissa tapahtumissa ja vähän tulee yritettyä kiusata kavereita.

Kuntoileva kilpailija vai kilpaileva kuntoilija??? Taidan olla enemmän jälkimmäinen…. Kuntoilu on pääasia ja satunnaisesti käyn kilpailuissa. Tämä on ehkä henkisesti ja fyysisesti se kaikkein huonoin vaihtoehto. Kun lähes kaikki liikkuminen on PK alueella, ne harvat kilpailuvauhti ”yritykset” tuntuu tuplasti pahemmilta, koska ei ole opettanut kehkojaan kovempaan menoon. Pitäisikö ehkä unohtaa nuo 60 km tapahtumat ja tuplata matkat??? Nyt pystyisi ainakin itselleen perustelemaan, ettei ole tarvetta lähteä vauhdilla hulluttelemaan. Pääpaino olisi läpi pääsemisessä. Hmmmm…. Se voisi olla tässä….. Se vuoden 2014 ”punainen lanka”…. Niin, ja Haanjaanhan on jo ilmo vetämässä. Olisiko tänä vuonna 100 mailia????

Kalusto…

Aikomuksena oli hommata ensi kesäksi 29” täysjousto. Mutta sitten taas aloin pohtia….. Jos aikomuksena on vain ”ajella”, mihin todella tarvitsen ”kisakireää” 29:ä???? Luotettavaksi todetulla ”Spessulla” pärjään ne ajot, joita pääasiassa ajan. Jos oikein miettii, pitäisikö ostaa ”läskipyörä”. Se voisi olla se, joka sopisi omiin ajoihini paremmin. Enemmänkin leikittelevää ajelua, ilman sen suurempia vauhti ”paineita”. Taitaa olla parempi jäädä tätä mietiskelemään…..

Vielä pari seikka, nykyisen pyöräni eduksi. Vanhan miehen on jo pakko käyttää ”kaikki keinot”. Limen vihreä pyöräni herättää kuulemma joissain naisissa Uhhh… ilmiön. Siihen lisäksi kun vielä ostaa itselle kireät pyöräilyhousut, kaikki mahdollinen on tehty……